Ajattelin kirjoitella ylös ajatuksiani Hildan takaliston oireiluista ja ongelmista vielä tarkemmin. Ne tosiaan tuntuvat tällä hetkellä olevan pinnalla ajoittain yhtä lailla kuin kutinatkin.
 
Eli alunperin ongelmat ovat lähteneet viime keväisestä possuun törmäämisestä, josta taisinkin jo jotain kertoa silloin.
 

Kertauksena kerrottakoon, että krampit olivat alunperin molemmissa takajaloissa ja pahimmillaan se veti molemmat vatsan alle, ikään kuin kyykkäysasentoon. Samalla Hilda usein "juoksi" keittiön ja olohuoneen välistä ympyrää puolirampana, eli takajalat pomppivat kuin pupulla, mutta vajavaisempana etujalkojen perässä. Välillä krampit olivat lievempiä, jolloin vain toinen takajalka lähti vetämään koukkuun ja välillä se vain yritti, mutta lihas palautuikin normaaliksi ennen kuin jalka joutui ihan kramppiin asti, tämä näytti joskus siltä, että koira yrittäisi rapsuttaa korvaansa, mutta ei jostain syystä pystykään siihen.

Ensimmäinen oljenkorteni oli kilauta kaverille -kortti. Kaveriltani sain vinkkiä magnesiumista, jota lähdinkin testaaman samoin tein. Tämä tuntui auttavan hetkeksi, mutta sitten kramppailut taas alkoivat. Tämän jälkeen nykyajan modernina naisena lähdin tietysti etsimään tietoa netistä ja löysinkin erittäin kattavan ja hyvän sivuston kaikenmaailman koiraongelmille ja -asioille, liitän linkin Katiskaan vielä myöhemmin (moni varmasti on jo tähän törmännyt aiemminkin). Katiskasta löysin tietoa kramppailuista lähinnä kisaavien vinttikoirien osalta, mutta ajattelin tietenkin soveltaa oppimaani Hildaan. Tarkemman syynin jälkeen sivustolla tulikin vastaan rasvan rooli koiran lihaksiston ylläpidossa. Siispä ei muuta kuin läskiä kuppiin ja peukut pystyyn. Samaan aikaan syötin silti magnesiumia päivinä, jolloin liikuntaa oli enemmän. Sitä myötä pahimmat kramppailut loppuivat ja pikkuhiljaa paletti tuntuikin olevan hyvässä kasassa, koska kutinatkin helpottivat pidemmälle kesään mentäessä.

066.jpg

Paranemaan päin olevia ihottumalänttejä, tämän pahempia ei onneksi kesällä enää löytynyt :)

Sitten alkoi syksy. Ja Hildalla alkoivat taas oireet, onneksi tällä kertaa ei ihan niin voimakkaina. Kesällä olin alkanut kiinnittää huomiota Hildan liikkumiseen; välillä se peitsaili, välillä vain liikkui jotenkin oudosti. En vain itse saanut kiinni mikä oikeasti mättää. Siinä vaiheessa tein päätöksen, että rimppakinttu on aika käyttää eläinlääkärillä ja varasin ajan tutun suosittelemalle eläinlääkärille, joka onneksi otti oireet heti tosissaan. Tutkimuksista ja tuloksista onkin tekstiä edellisessä postauksessa, eli ei niistä sen enempää. Keskitytään siihen mitä tämän jälkeen on tapahtunut.

01fdaf05b097a7d4cf0d1906479cf8d92a28147f

Tässä kuvassa näkyy hyvin se, miltä koira näytti liikkuessaan viime syksynä ja keväällä. Tämä kuva tosin otettu keväällä, vähän törmäyksen jälkeen, jolloin koko asento oli jonkun aikaa "kasassa".

Ensimmäinen aika osteopaatti Jaana-Kaisa Timoselle, joka käy siis Jyväskylässä Koirasportin tiloissa kerran kuussa, oli lokakuussa. Jaana-Kaisa löysikin heti ensimmäisellä kerralla useita lukkoja lanne- ja rintarangasta, jotka kaikki saatiin onneksi auki. Hilda antoi käsitellä ensijännityksen jälkeen kauniisti kipeitä paikkoja lukuunottamatta. Takaliston alueella neitokainen yritti kovasti pyristellä Jaana-Kaisan käsien ulottuvilta, samoin niskan seudulla. Eli eipä niitä helposti käsiteltäviä alueita sitten ollutkaan paljoa :D Onneksi olin varautunut herkkupaloilla, niin koira saatiin pyristelyistä huolimatta hoidettua. Hoitokerran jälkeen Hilda olikin rento rempula, ensimmäiset askeleet olivat aika koomisen haparoivia ja koira itsekin vaikutti hetken olevan hieman kujalla. Toinen hoitokerta oli heti marraskuussa ja se menikin hieman kauniimmin, kun paikat eivät enää olleetkaan niin kipeät. Asento oli kuitenkin päässyt hieman karkaamaan takaisin kieroon, mutta tilanne oli kuitenkin niin hyvä, että sovimme kontrollikäynnin vasta maaliskuulle.
 
Jaana-Kaisan saamien tuloksien ylläpitämiseksi hän suositteli  ravuuttamisen lisäksi Hildan hierotuttamista säännöllisesti. Ensimmäinen hieronta olikin itseasiassa jo ennen ensimmäista osteopatiaa, sillä suosituksenahan on, että kovin jumisille koirille suositellaan hierontaa ennen käsittelyä, jotta hoito ei mene pelkäksi hieromiseksi. Sainkin Koirasportilla suosituksen Erika Hankalinille joka toimii heidän tiloissaan toiminimellä Kingi & Kamu. Ensimmäinen hoitokerta sisälsi hieronnan lisäksi myös koiran liikkeiden havainnoinnin ja Erika osasikin heti kertoa, mikä Hildan liikkumisessa oli minuakin jo pitkään häirinnyt. Eli selän lukot olivat saaneet tietysti koko lannerangan alueen lihaksiston jumiin. Tämä taas aiheutti sen, että Hilda ikään kuin "köyristi" lannerankaansa lähes jatkuvaan, lisäksi vasemman takajalan liike oli selkeästi pienempää kuin oikean. Nämä olivat siis syitä, miksi Hildan liike oli näyttänyt oudolta koko loppukesän. Erikan käsittelyssä kävimme suurin piirtein joka toinen viikko joulukuulle saakka, jolloin hänkin sanoi Hildan kuntoutumisen olevan jo reippaasti voiton puolella.
 
263.jpg
Käsittelyn jälkeen on hyvä ottaa vähän rennommin ;)

Hildan liikuttaminen oli syksyn mittaan siis hyvin rauhallista, sillä Jaana-Kaisan ohjeiden mukaan pyrimme ravuuttamaan Hildaa mahdollisimman paljon. Ravihan on siis koiralle "hoitava" askellaji, sillä siinä tulee pitkät askeleet ja koira automaattisesti pyrkii toimimaan mahdollisimman symmetrisesti. Erikan ohjeistuksesta syksyllä vauhdikkaat leikit, riuhtomiset sekä muutkin ei niin hallittuihin liikkeisiin innostamiset menivät banniin, jotta äkilliset suunnanmuutokset yms eivät aiheuttaisi takapakkia kuntoutukseen. Tukevana hoitona Hildan kuntoutuksessa on käytetty hieronnan lisäksi myös uintia. Tämä aloitettiin viikko ensimmäisen osteopatia-käynnin jälkeen. Ideana uinneilla on siis ollut tasapainottaa Hildan kropan ja takaliston käyttöä ja vahvistaa heikkoa takapäätä. Uinnit aloiteltiin Anskun hellässä ohjauksessa rauhakseen, jotta lihaksistoa ei rasitettaisi liikaa. Tämä onkin tuottanut mukavasti tulosta ja Hildan liikkuminen on muuttunut koko ajan enemmän ja enemmän tasapainoisemmaksi ja etenevämmäksi. Uintiin palaan yhäkin myöhemmin oman postauksen muodossa. Tämä laji todellakin ansaitsee sen!
 
Tämän hetken tilanne on siis reippaasti parempi kuin syksyllä, mutta Hilda tuntuu kuitenkin kipeytyvän välillä. Seuraavana on tilauksessa Arthroflex- neste, jolla sain aiemman koiran nivelrikko-oireita hyvin rauhoitettua. Hildallahan ei siis nivelrikkoa ole, mutta koska lonkat ovat löysät, voi voiteluaineiden lisäys helpottaa tilannetta.
 

Hyviksi koetut mestat:

Paaaljon tietoa koiran ravitsemuksesta, koulutuksesta, liikuttamisesta yms. Osa tiedoista on maksullisia, osa ei. Itse olen täältä ostanut Raakaruokinnan ABC-julkaisun, jossa oli äärimmäisen hyvää tietoa raakaruokintaa aloitteleville.
 
Koirauimala, lisäksi voit tilata ruokia, ravintolisiä sekä mm Back on Track loimia yms. tuotteita. Kingi & Kamu toimii näissä tiloissa, samoin Hildan osteopaatti käy heidän tiloissaan hoitamassa koiria.
 
Koirahieroja Erika Hankalin, toimii Koirasportin tiloissa.
 
Eläinten osteopaattinen hieroja Jaana-Kaisa Timonen. Käy Jyväskylässä noin kerran kuussa, pääasiassa toimii Pohjanmaan alueella.